pienen pieni saariparka,
minikirppusen kokoa.
Saarella oli tsasouna
dinosauruksen mitassa.
Siihen mahtui kerrallansa
sata miestä mittavaista,
tuhat naista näyttäväistä,
lapsia satatuhatta.
Kerran kaikki kerrallansa
saaren rantaan soutelivat,
varassa venosen yhden,
yhden airosen avulla.
Konsa kaikki kerrallansa
minisaarta miehittivät,
vaipui saari alle aallon;
pelastui vain yksi lapsi,
kolmivuotias ipana.
Ipanan ikä aleni,
vuosi vuodelta väheni.
Konsa oli ikänsä
kurjat kuusi kuukautta,
vauva kirveensä teroitti,
purren rannalla rakensi,
souti järvelle melatta,
ilman airojen apua.
Purjeita puhaltamalla
pääsi järven keskiölle,
saaren entisen sijoille.
Saaren sanoilla rakensi,
sille temppelin tekaisi,
pyhän paikan pystytteli,
iloksi nykyinehmon,
Kalevalaan kulkevaisen.
Totta on tämä tarina,
kuultu on se Kormilossa
kolmen kynttilän valossa,
keskipäivän kuutamolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti