Josko kirjaan kiinnostusta...

Josko kirjaan kiinnostusta
enemmän kuin pelkkä peukku,
ota oitis yhteyttä:
kalevi.koskela@pp.inet.fi

Nyt on valmis kirjaseni!

Liekö tässä kirjan kannet...

Päättynyt on yksi jakso

Päättynyt on yksi jakso,
suuri seikkailu ohitse,
runot rustaan seuraavaksi
osoitteessa oivemmassa:
http://keravan-vainamoinen.blogspot.fi/

Hyvin josko käy taonta, kirja alkaa ehkä tästä...

Monta meillä Väinämöistä...

Kalevi Keravalainen

Kalevi Keravalainen
Eliaksen männyn luona
lukemassa loitsujansa!

Tämän taikoi Väinämöinen

Via-Kalevala juhlarunoni

Minä mies tosi mitätön,
Väinämöiseksi sanottu,
Keravaiseksi kehuttu,
pääsin joukkoon lahtelaisten
Antin, Nellyn ja Sinikan.

Kahden kuukauden kulussa
matka taittui sukkelasti
Eliaksen askelissa,
kuuluisuuden kantapäillä,
Sammatista Uhtualle.

Josko matka mittavainen,
pitkä kuin on nälkävuosi,
kiintoisa, tosi ihana,
vastavuoroon on runoni,
lyhyt, kuiva ja kamala.

Josko kiire jollakulla,
sai tuo miesi taikka nainen
kera orhin kilpaa juosta.
Josko kiire ei kenellä,
astua sai hän hitaasti
kuni entinen etana.

Pakko minun on todeta:
Taival helpompi on käyden
kuni autolla ajaen,
jolloin varsin tunnetusti
takapuoli on ruvella,
verenkierto melkein nolla!
Kun on itse astumassa,
heti mieli virkeänä,
hiki otsalla norona.

Antti johti joutavia,
piti kansansa kasassa,
joukon nuhteessa, kurissa,
kätösellä lempeällä.

Sata kertyi kaikkinensa
peninkulmia peräti.
Rakas veljemme Venäjä
hulluiksi kai meitä luuli,
pohjasta sydämen toivoi
pikaista paranemista.
Tässä kaikki me olemme
terveinä kuin tervaskanto:
Taputus nyt sallittua!

Kaikki rakkaat ystävämme,
kestäkää minua vielä
pieni hetki, tai sekunti:
Minä oisin onnellinen,
josko matkisi nyt meitä
ihmistä sata tuhatta.

Holopaisen Antin toive
hieman lienee mittavampi;
josko miljoonamitassa
väki Vienaan tallustaisi,
astuisi perässä miesten,
Eliaksen, arvon Antin:
Vauhti tuskin hirvittävä!

Mieti, pohdi siis sinäkin,
alat josko Sammatista
matkan pitkän ja ihanan,
astut joutuin Uhtualle,
Kalevalan kankahille,
omille jalansijoille,
kuni Lönnrot aikanansa!

Mieleni minun tekisi
venäjäksi kääntää veisu,
mutta konsa ummikkona
puhun vainen suomea, hämettä,
kiitos teille kannusteesta,
kiitos yhdessäolosta,
isosta ilonpidosta!

Kannattiko, päätä itse!

Pelkästään tämän takia
astui yksi aikamiesi,
Kalevi Keravalainen,
pitkiä peninkulmia
sata täyttä kappaletta.

Kannattiko, päätä itse!

Arvaa arvon ystäväni

Arvaa arvon ystäväni,
kumpi nainen, kaunokainen,
aukisuuna ihmetteli:
Ihanko kuva minusta!

Pelkkiä sahanpuruja...

Väinämöisen veljenpoika
säilyi ehjänä sodasta,
isänmaisesta isosta,
vaikka ampui Joukahainen
nuolen toisensa perästä
läpi rautaisen kypärän.

Tarkka saattaisi sanoa:
Liekö aivojen tilalla
ollut surku sankarilla
pelkkiä sahanpuruja!

Jännitys on suuren suuri,
josko löytyy Lönnrot-mänty,
edes kurja männynjuuri,
onko eessä itkumuuri,
kun on kurja pystyyn kuollut.

Usko sitten taikka ällös...

Usko sitten taikka ällös,
kävin Kis-kis -kukkulalla
ja makoilen nyt mä vainen
Kalevalan kankahilla
tuskin yhtään uupuneena!

Väinö vaikenee toviksi

Väinö vaikenee toviksi,
kolmen päivänsä kuluksi.

Venehjärvi päivää kaksi,
Vuonninen kai päivän yhden
pitää miehen hiljaisenä,
kentättömänä kaverin.

Iloitse sinä inehmo,
kun en kiusaa mä sinua
runoillani, en kuvilla!