Hämeenlinnan vallihauta
tyhjänä on aivan kohta.
Vihollisen, vanhan hurjan,
helppo tulla solttuinensa,
”oja” kuiva kahlaella,
yli mennä ilman muuta,
vallata koko komeus.
Harviaalan kartanolla
heilan näin mä ensi kerran;
tullutkaan ei kertaa toista,
itkenyt en sentään moista!
Kiipulassa lysti olla,
viettää ilta ynnä yökin,
kaksi iitä kun nimessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti