luulin päässeeni perille,
Kalevalan laulumaille,
Eliaksen männyn luokse!
Pettymys oli minulle,
kun puu nauroi ja räkätti:
Pääse et sä näin vähällä,
tuhat virstaa on edessä,
peninkulmia satoja
ennen kuin olet perillä
Uhtualla ulkomailla,
mailla veljesi Venäjän!
Itkin päivän, itkin kaksi
raaviskelin rakkojani,
parantelin haavojani,
kohden koillista kiritin
sydämellä ja sisulla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti