pyörätuolilla ajeli,
ajeli edestakaisin:
Missä on minun kotini,
vasemmalla, oikealla,
kaukana tahi lähellä,
edessä tahi takana;
sinne löydä en mä laisin!
Osoitteen hän sentään muisti,
tutun muisti taksikuskin,
vieläpä oman nimensä.
Avun löysin kännykästä,
siis siitä älyttömästä.
Oli kuski kulkemassa
oman itsensä iloksi
mutta toisen hän tilasi,
joka kurjan kuljetteli,
muistisairaan saatteleitsi
Mäntyharjun vastapuolle.
Hyvä työ tekijää kiitti,
unen antoi oivallisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti