Tällä pikku piknikillä,
pitkän matkan pinnisteellä,
kovin outo on komento,
aikataulutus tapana:
Kaikki kunnon kansalaiset
lienevät unikekoja,
konsa arvon aamiainen
ahmitaan tosi hitaasti
jopa kymmenen perästä,
päättyy myöhäpäivällinen
vähän ennen puoltayötä.
Vaka vanha vääräleuka,
Kalevi Keravalainen,
aamun virkku, illan torkku,
elelee omaa eloa,
siinä sinnittää mukana;
syö jos aika on sopiva,
ei liho, ei laisin laihdu,
tyyliinsä on tyytyväinen;
tapojaan ei konsaan vaihda,
nuku onnensa ohitse,
illan virkuksi virity,
aamun torkuksi alene,
yöllä syöjäksi hurahda!
Tässä on todiste siitä,
otos oiva, kelvollinen,
kullan arvoinen kuvatus!
Josko lienet aamun torkku,
iltapirteä inehmo,
ällös pillastu runosta,
tekeleestä tämmöisestä;
pidä taannoiset tapasi,
säilytä nykymenosi!
Omallansa pärjää parka,
Kalevi Keravalainen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti