ilman ainutta apua,
väänsi Väinämö kuvasen,
teki kulttuuritekosen,
- oman mielensä mukaisen.
Palkittu ei poikalasta,
tullut laisin ei hänestä
taiteilijaa läänin, kunnan,
ei edes kyläpahasen.
Tuomaristo, akkaa kaksi,
katsoi kylmin, karsain silmin
rumilusta, laihaa naista;
miksei maalannut tuo meitä,
kahta naista, äänekästä,
pulleaa ja pyöryläistä,
feministikaunotarta,
- vaatteet päällä siis vasiten!r
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti