(poistettu Kalevalasta):
Kosi konsa tunnetusti
vaka vanha Väinämöinen
nuorta naista, kaunokaista,
armahaista Ainoansa,
tämä aivan vaattehitta,
alastonna, järveen juoksi.
Suuttui siitä Väinämöinen:
Kun ei kelvannut kosinta,
maani, mantuni sinulle,
sinut loitsin vanhukseksi,
ryppyiseksi ja rumaksi,
taion kaksin kappaleiksi,
kädet irti irrottelen,
sammaleilla täytän suusi,
kauniit kasvosi kuralla,
rintasi pidän pilalle;
suostu siinä sitten muille,
mene eukoksi eräille,
köyhille, munattomille,
astele alastomana
ansiottomain akaksi!
Teki miesi kuin lupasi.
Tosi on tämä tarina,
aivoissani se asusti,
odotti ulostuloa,
koittoa sopivan hetken!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti